Taekwon-Do:n harjoittelussa keskitytään viiteen eri osa-alueeseen, jotka ovat perustekniikka, liikesarjat, ottelu, laite- ja kovetusharjoittelu, sekä itsepuolustus. Kilpailulajeina ovat ottelu, liikesarjat, näytösottelu, sekä laite- ja kovetusharjoittelusta polveutuvat voima- ja erikoistekniikkamurskaukset.

Perustekniikka

Kuva: Juha Pätsi

Perustekniikkaharjoitukset muodostavat Taekwon-Don selkärangan. Käsi- ja jalkatekniikoita harjoitellaan yksittäisinä ja näitä perustaitoja sovelletaan jatkossa harjoittelun muilla osa-alueilla. Perustekniikka kehittää oppilaiden koordinaatiota, voimaa, nopeutta, tasapainoa, lihaskuntoa ja muita fyysisiä ominaisuuksia.

Liikesarjat

Kuva: Pekka Seppänen

Liikesarjoissa suoritetaan peräkkäin ennalta määrättyjä perustekniikoita ja tekniikkasovelluksia, jotka muodostavat vartalonkäyttöä haastavia kokonaisuuksia. Harjoiteltavien liikesarjojen määrä ja vaikeusaste kasvaa vyöarvoilla edetessä. Liikesarjaa voidaan verrata joukko-osaston taktiikkaan tai sanaan, kun taas perusliikkeitä yhden sotilaan harjoitteluun ja aakkosiin. Liikesarjoja Taekwon-Dossa on yhteensä 24 ja yhdessä ne muodostavat Taekwon-Don sydämen; ne sisältävät taistelua, voimaa, taitoa sekä lajille ominaista kauneutta. Jokaisella liikesarjalla on nimi, joka juontaa juurensa Korean historiaan.

Liikesarjaharjoitukset parantavat koko kehon hallintaa, kehittävät lihaksia sekä lisäävät hengityksen hallintaa. Erityisesti ne kehittävät sujuvia ja pehmeitä liikkeitä sekä parantavat rytmitajua. Liikesarjat antavat oppilaalle mahdollisuuden käydä läpi monia perusliikkeitä erilaisissa sarjoissa, kehittää ottelutekniikkaa sekä parantaa liikkeiden joustavuutta. Liikesarjojen hajoittelu mahdollistaa oppilaalle myös tilaisuuden oppia tiettyjä erikoistekniikoita, joita ei voisi oppia perusharjoittelulla eikä otteluharjoituksissa.

Ottelu

Kuva: Pekka Seppänen

Ottelussa sovelletaan perustekniikasta ja liikesarjoista opittuja hyökkäys- ja puolustustekniikoita todellista liikkuvaa vastustajaa vastaan. Siksi tämä osa-alue on korvaamaton opetettaessa taisteluhenkeä, rohkeutta, silmää, kykyä lukea vastustajan taktiikkaa sekä liikkumista. Ottelu jakautuu kilpailuista tutun vapaaottelun lisäksi useisiin erilaisiin osa-alueisiin kuten yhden-, kahden- ja kolmenaskeleen otteluun. Muita ottelutapoja ovat mm. ennalta sovittu, puolivapaa tai vaikkapa pelkin jalkatekniikoin käytävä ottelu.

Voimamurskaus

Kuva: Ari Kairala

Taekwon-Do harjoittelussa tarvitaan jokin keino, jolla voidaan mitata tekniikoiden todellista voimaa. Siksi on kehitetty murskaus, sillä kaikkia tekniikoita ei voida testata tai harjoitella ihmiskehoon. Kohteena voidaan käyttää hyvin erilaisia materiaaleja kuten tiiliskivet, kattotiilet, laudat, uudelleen koottavat muovilaudat, jää- tai kiviharkot jne.
Murskaukseen siirrytään vasta siinä vaiheessa kun kovettamisharjoituksia on tehty tarpeeksi. Oppilaat aloittavat pienistä määristä ja etenevät maltillisesti kohti parempaa tekniikkaa, voimaa, kestävyyttä ja nopeutta.

Erikoistekniikat

Kuva: Aila Salminen

Taekwon-Do on tunnettu korkeista ja näyttävistä potkuista ja niitä harjoitellaan mm. potkumaalien ja erityisten telineiden avulla. Hyppypotkujen juuret juontavat parintuhannen vuoden päähän Koreaan, jossa sotilaiden kerrotaan tiputtaneen ratsastajia hevosten selästä hyppypotkuillaan. Nykyaikana hyppypotkuja harjoitellaan tasapainon, koordinaation ja lihasten kehittämiseksi sekä ajoituksen ja keskittymisen parantamiseksi.

Itsepuolustus

Kuva: Ari Kairala

Itsepuolustus on eräs Taekwon-Don kiinnostavampia ja edistyksellisimpiä osa-alueita. Se liittää Taekwon-Don kaikki tekniikat yhteen ja on kaikkein käytännönläheisintä Taekwon-Doa.
Itsepuolustusharjoittelu jakautuu moniin eri osa-alueisiin kuten irrottautuminen, lähitaistelutilanteet, puolustautuminen aseistettua hyökkääjää vastaan, puolustautuminen maassa, puolustautuminen yllätyshyökkäystä vastaan jne.